Selkämeren kansallispuisto

Johdanto

Käytyämme Saaristomerellä 2024, aiemmin kesällä Itäisellä Suomenlahdella sekä Tammisaaren saaristossa ja edellisenä päivänä Perämerellä, oli Selkämeren kansallispuisto enää ainut jäljellä projektistamme käydä 2026 kesän aikana kaikki käymättömät merelliset kansallispuistot. Tiiviin aikataulun vuoksi Selkämerelle ei riittänyt enää energiaa eikä välttämättä budjettiakaan (saati aikataulujen sovittamista kohdilleen) veneretkelle, joten täytyi suunnitella että miten tämä viimeinen hoituisi. Onnekseni huomasin kansallispuistoon sisältyvän pari kohdetta joihin pääsisi myös maitse, joten ensipuraisu otettakoon niin. Energiaa säästääksemme valitsimme ns. helpoimman tienvarsikohteen muuhun reittiimme nähden, ja niin kohteeksi valikoitui Porissa Leveäkarin luontotorni ja sinne johtava polku.

Käynti

Vaasasta Poriin suunnatessamme päätimme ajaa Porin rantatien ja Reposaaren sillan kautta kohteeseen koska se johdatti pienellä koukulla parempien maisemien ääreen ja reitti Leveäkarille oli kuitenkin melko sopivasti tien vieressä. Tie pieneni, ja hetken aikaa yhden auton mentävää hiekkatietä kulkiessamme vastaan tuli parkkipaikka jonka otaksuimme olevan oikea ja jätimme auton siihen.

Leveäkariin lähti opastus lähes suoraan parkkipaikalta ja aloimme seurata sitä. Ensin hiekkatie päätyyn ja sitten jonkunnäköisen eläinaitauksen reunaa pientä heinikkoa metsään. Metsätie miellytti meitä paljon enemmän mitä heinikko, johtuen ehkä siitäkin ettemme olleet varustautuneet tähän kävelyyn kummoisesti koska ajattelimme vain nopeasti piipahtavamme paikalla. Opastus oli paikoin melko vajavaista mutta hirveää eksymisen vaaraakaan ei ollut ilmassa. Kilometrin kävelyn jälkeen vastaan tuli kansallispuistosta kertova kyltti ja lähes heti alkoivat pitkospuut jotka johdattivat itse lintutornille.

Torni oli vanhahko mutta sen verran kestävässä kunnossa että jopa Vuokko uskaltautui kiipeämään sen ylös, osin varmasti siksi että sitähän sinne oli tultu katselemaan ja oikein muuta hirvittävän erikoista reitti ei tarjonnut. Ylhäältä avautui upeat ja laajat maisemat Selkämerelle, tarkemmin sanottuna Riitsaranlahteen ja Lahdenperään. Oli aivan hiirenhiljaista muuten, mutta linnut pitivät elämänsä elkamointia omassa elinympäristössään, eli aivan kuten asiaan kuului. Ihastelimme aikamme lintujen touhuiluja harmitellen kiikareiden puutosta ja lähdimme sitten taivaltamaan takaisin autolle. Skippasimme lopun aidanvieruksen koska löysimme sitä ennen epävirallisen metsäpolun, joka johti lopulta suoraan parkkipaikalle ja lähdimme kohti Porin keskusta ja retkemme viimeistä yöpaikkaa.

Selkämeri täytyy ehdottomasti tulla toiste ottamaan haltuun vielä ihan vesistönkin kera. Koska tykkäämme majakoista ja Isokari on osittain kansallispuistoaluetta, on esimerkiksi se hyvin varteenotettava matka tälle "vesikäynnille", mutta tarkastellaan mahdollisuuksia kun on ajankohtaista. Leveäkarille emme olisi varmasti ikinä eksyneet jos emme olisi yrittäneet käydä puistossa minimaalisin ponnisteluin, emmekä ole varmaan koskaan käyneet yhdessäkään kansallispuistossa yhtä nopeasti. Silti iloinen kokemus tämäkin.

18. magneetti sähkökaapin seinään ansaittu tästä retkestä, joista 16 kansallispuistoja.