Tammisaaren saariston kansallispuisto

Tämä oli osa suurta kesän 2026 "vesikansallispuistokokonaisuutta", jossa kävisimme puuttuvat neljä (Saaristomerellä on käyty) pääasiassa tai kokonaan vesistöillä sijaitsevaa kansallispuistoa saman kesäkauden aikana. Tammisaaren saaristo oli Itäisen Suomenlahden jälkeen vuorossa toisena. Koska meillä ei omaa venettä ole, piti tietenkin selvittää että miten homma hoituisi ja mikä olisi järkevää. Koska meillä oli Vuokon poika myös matkassa mukana, ensipuraisulle selvästi paras kohde näytti olevan reissu, jossa venetaksi Myggen III vie suhteellisen edullisesti Jussaröön ja siellä on aikaa reilu 3,5 tuntia tutustua sekä saaren kansallispuiston osaan että itse Jussarön historiaan muutenkin ja nauttia samalla hieman tuoreiden Jussarö-yrittäjien palveluista.

Vene lähti ajallaan Tammisaaren pohjoissatamasta ja kävi selväksi että tämä ei ole mikään turistiopas-reissu vaan taksi joka vie perille ja takaisin sovitusti ilman ylimääräisiä pölinöitä noin 25 turistin voimin. Reissu kesti hieman reilun tunnin suuntaansa. Perillä Jussarössä huomiomme "kaappasi" satamassa hetkeksi yksi yrittäjistä, joka kertoili lyhyesti ja hyvin tiivistäen sekä kansallispuistosta, että saaren historiasta ja sen palveluista. Infotuokion jälkeen lähdimme kiertämään etukäteen katsottua vihreää reittiä (Jussarö grönä stigen), joka kiertäisi sekä kansallispuisto-osion sallitun pätkän ja rautakaivosajan hylätyt rakennukset, että vielä Iron beachiksi kutsutun hiekkarannan ja rantakallioiden kautta takaisin satamaan Cafe Önin palveluiden äärelle.

Ensin luvassa oli kansallispuisto. Tai sitä ennen siinä taisi olla jokin lammasaitaus, mutta yhtään eläintä emme kyllä siellä nähneet joten onkohan lampaista saarella sitten luovuttu. Kansallispuistossa oli kiellettyä lähteä pois polulta joten seurattiin tätä ohjeistusta hyvin täsmällisesti. Olipa vihreää ja upeaa metsämaisemaa, aivan erilaista mitä kotipuolessa! Aina sopivin väliajoin meidät pysäytettiin kyltin kera joka kertoili alueen luonnosta knoppitietoja, omaan päähän jäi erityisesti se että alue oli ilmastonsa puolesta erittäin hyvä naavan kasvamiselle.

Kansallispuiston jo jäätyä taakse nousimme kalliolle vastassamme näkötorni, johon kiivettyä havaitsimme pari vielä siinä kohtaa tuntematonta rakennusta edessämme. Hetken eteenpäin jatkettuamme tulimme aukealle kentälle jolloin pikkuhiljaa avautui mitä näimme: Entisen syvällä sijainneen rautakaivoksen rikastamo ja murskaamo. Myös erinäisiä ränsistyneitä ja hylätyn näköisiä rakennuksia sijaitsi alueella, jotka olivat ilmeisesti ennen olleet kaivostyöläisten majoitusparakkeja. Retkeilymajakin tuli vastaan joka on purkukunnossa eikä siis enää retkeilykäytössä. Kaivoksiin ei päässyt, mutta kyltti löytyi jossa suurinpiirtein oli kuvattu ja kuvitettu miten syvältä rautaa on louhittu ja homma on aikanaan toiminut. Huikea kontrasti kansallispuistoon tulla jopa aavemaisten asuinrakennusten keskelle.

Matkaa rakennuksilta jatkaessamme saavuimme pikkuhiljaa rantaan, iron beachille. Ihmettelimmekin miksi hiekka on sen väristä kuin on, mutta se on kaivostoiminnan sivuvaikutusta. Sama selitys on rantakallioiden välissä runsaasti esiintyneellä kivimurskalla - kaivoksen jätteistöähän nämä. Iron beachilta olisi ilmeisesti haarautunut vielä noin kilometrin edestakainen koukkaus Jussarön entiselle majakalle josta on tehty näkötorni, mutta sen jätimme aikataulusyistä koukkaamatta. Rantaosion maisemat olivat komeat ja mieli lepäsi, vaikkei Vuokon mielestä ihan Ulko-Tammion veroista vau-efektiä koettu tällä kertaa.

Loppumatka reitistä oli lähinnä paluuta pienen metsäpätkän läpi satamaan palvelujen äärelle. Meillä oli vielä runsaasti aikaa ja nälkäkin tuli kävellessä, siispä mainostettua kermaista kalakeittoa aterioimaan (nuorisolle saaren kanahampurilainen). Olimme erittäin tyytyväisiä ruokiin, jos nyt pieni miinus oli hampurilaisaterian mukana olleet vähän turhan kovasti suolatut ranskalaiset. Pitihän se vielä pehmiksetkin ottaa jälkiruuaksi. Iso plussa palvelusta ja kirsikaksi kakun päälle keräilemämme magneettikin oli myynnissä Cafe Önissä joten se tarttui mukaan.

Lopun aikaa (noin vajaan tunnin) pyörimme lähtölaiturin ympäristössä erinäisiä maisemia ihaillen ja kuvaillen. Jussaröä voi helposti suositella monipuolisena nähtävänä palveluja kaipaaville. Täällä voi valita monenlaisen tavan viettää aikaa, koska rantautumisen lisäksi myös telttailumahdollisuus löytyy. Yön yli retkellä kerkeäisi luultavasti kiertää kaikki saaren sallitut paikat läpi varsin hyvin. Myös kansallispuistomielessä tämä oli meille todella erinomainen valinta ensimmäiseksi Tammisaaren saariston kohteeksi, ihmetellään jatkossa olisiko sitten vielä aika jollekin kansallispuisto-oppaan kanssa kierrettävälle laajemmalle merimatkalle.

13. magneetti sähkökaapin seinään ansaittu tästä retkestä, joista 12 kansallispuistoja.